Falken - 1600-luvun sotalaiva Porkkalan edustalla

Porkkalan edustalla sijaitseva hylky tunnettiin pitkään nimillä Varmbådanin hylky ja Uunihylky. Ensimmäinen nimi viittasi läheiseen saareen, toinen taas hylystä löytyneeseen suureen tiiliseen uuniin, joka erottuu selvästi hylkyalueella.

Yli 50 vuotta hylyn alkuperäinen identiteetti pysyi arvoituksena. Unohdettu laivasto -tutkimusohjelmassa tehdyn tutkimuksen myötä hylky on nyt pystytty tunnistamaan pieneksi ruotsalaiseksi sotalaivaksi, Falkeniksi. Alus rakennettiin Tukholmassa vuonna 1631 Ruotsin kuningas Kustaa Aadolfin käyttöön. Se palveli aktiivisesti noin kahden vuosikymmenen ajan ennen uppoamistaan Porkkalan edustalla syksyllä 1651.

Vuonna 2025 Museovirasto tutki hylkyaluetta yhdessä Tukholman yliopiston kanssa. Tavoitteena oli selvittää aluksen rakennetta, säilyneisyyttä ja arkeologista tutkimuspotentiaalia.

Kesän 2025 tarkastusmatka

Kenttätyöt järjestettiin kesäkuussa neljän päivän mittaisena tarkastusmatkana. Tutkimusryhmää johti FT Minna Koivikko Museovirastosta. Ryhmään kuuluivat 1600-luvun laivanrakennuksen asiantuntija, PhD Niklas Eriksson Tukholman yliopistosta, kenttämestari Jesse Jokinen, fotogrammetrisen dokumentoinnin asiantuntija Kari Hyttinen sekä meriarkeologit Riikka Alvik ja Sami Brchisky Museovirastosta.

Kenttätöissä dokumentoitiin hylkyä ja sen rakenteita sekä tarkasteltiin, millaisia jälkiä hylkyyntymisprosessi oli jättänyt alukseen. Tutkimus osoitti, että hylyssä on edelleen esineistöä. Erityisesti perän alue näyttää säilyneen hyvin, sillä suuret rakenneosat ovat romahtaneet sen päälle ja suojanneet alla olevia osia.

Valitettavasti hylkyalueella havaittiin myös vaurioita. Ilmeisesti huolimaton ankkurointi on vahingoittanut muun muassa hylyn keulan koristefiguuria. Tämä korostaa kohteen suojelun merkitystä.

Falkenin tunnistamisesta julkaistiin tiedote yhteistyössä Tukholman yliopiston ja Museoviraston tiedotuksen kanssa. Lisäksi merellä, hylyn välittömässä läheisyydessä, järjestettiin mediapäivä yhteistyössä Suomen meriarkeologisen seuran kanssa.

Varmbådanin hylystä Falkeniksi

Tarkkaa tietoa siitä, milloin hylky ensimmäisen kerran löydettiin, ei ole. Museovirastolle siitä ilmoitettiin kesäkuussa 1974. Seuraavana vuonna Suomen merimuseo tutki hylkyä, laati siitä piirrosluonnoksia ja nosti joitakin esineitä. Löytöihin kuului muun muassa rautainen tykinkuula, punasavisen lautasen sirpaleita, ratsastajan kannus sekä ruotsalainen kolikko vuodelta 1636.

Talvella 1976–1977 Teredo Navalis -seuran vapaaehtoiset valokuvasivat ja tutkivat hylkyä. Alkuvaiheessa hylyn alkuperästä ei ollut varmuutta, ja sen arveltiin mahdollisesti olevan venäläinen. Yksi hylystä käytetty nimitys oli myös shebekki.

Vuosina 2018–2020 Suomen meriarkeologinen seura kartoitti Porkkalan alueen hylkyjä ja laati niistä 3D-malleja. Myös Uunihylky dokumentoitiin. Siitä kertoi ensimmäisenä seuran puheenjohtaja Markku Luoto esitelmässään Suomenlinnassa järjestetyssä konferenssissa Warships Resting in Peace. Avoimesti verkossa julkaistut 3D-mallit osoittautuivat myöhemmin tärkeiksi tutkimuksen kannalta, sillä niiden avulla hylyn yksityiskohtia voitiin tarkastella uudella tavalla.

Niklas Eriksson kiinnitti huomiota erityisesti aluksen rakenteisiin. Vasemman kyljen osittain säilyneet neliönmuotoiset aukot viittasivat siihen, että aluksessa oli ollut tykkejä. Suuri tiilinen uuni puolestaan kertoi aluksesta, jossa oli pitänyt valmistaa ruokaa suurelle miehistölle. Keulan edessä säilyneet pitkän keularakenteiden jäänteet sopivat hyvin varhaisen 1600-luvun laivanrakennukseen.

Kokonaisuus viittasi pieneen sotalaivaan, joka ajoittui samalle aikakaudelle kuin kuuluisa Vasa-laiva. Vuonna 1636 lyöty ruotsalainen kolikko tuki tätä tulkintaa.

Tärkeä läpimurto liittyi arkistolähteisiin. Ruotsin laivaston historiaa koonnut arkistonhoitaja ja historioitsija Axel Zettersten mainitsi teoksessaan aluksen nimeltä Falken, joka ajoi karille Porkkalan niemellä Suomenlahdella vuonna 1651. Tämä teki Falkenista erittäin vahvan ehdokkaan.

Talvella 2024–2025 Niklas Eriksson jatkoi tutkimusta Ruotsin

valtionarkistossa. Kirjalliset lähteet aluksen koosta, tykkien määrästä, uppoamisajankohdasta ja sijainnista sopivat hyvin yhteen Uunihylyn kanssa. Kun arkistolähteitä verrattiin Suomen meriarkeologisen seuran 3D-malleihin ja Museoviraston arkistoaineistoihin, tunnistus vahvistui. Vuoden 2025 kenttähavainnot, kuten keulakuvan säilyneet osat, tukevat tulkintaa.

Suoja-alue turvaa merkittävää hylkyä

Museovirasto päätti 31.3.2026 vahvistaa Falkenin hylylle muinaismuistolain mukaisen suoja-alueen. Porkkalan edustalla sijaitseva laivanhylky on muinaismuistolailla rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös.

Suoja-alue perustettiin, jotta poikkeuksellisen merkittävä tutkimuskohde voidaan säilyttää tulevaisuutta varten. Falken ei ole virkistyssukelluskohde, vaan hylyllä saa sukeltaa vain Museoviraston luvalla suojelu-, seuranta- ja tutkimustarkoituksessa.

Suoja-alue on pyöreä, halkaisijaltaan 250 metrin alue, jonka keskipisteenä hylky sijaitsee. Alueella ei saa ankkuroida, kalastaa sellaisilla menetelmillä, jotka voivat vahingoittaa hylkyä, eikä rakentaa tai muuttaa merenpohjaa muulla tavoin. Suoja-alueen läpi saa kuitenkin kulkea veneellä, ja alueella olevia luotoja saa käyttää.

Tutkimus jatkuu

Museovirasto pyrkii jatkamaan yhteistyötä Tukholman yliopiston kanssa myös Unohdettu laivasto -tutkimusohjelman päättymisen jälkeen. Tavoitteena on löytää resursseja Falkenin hylyn jatkotutkimukselle. Vedenalaisen arkeologian vapaaehtoiset sukeltajat ovat tärkeässä roolissa myös tulevissa tutkimuksissa.

Niklas Eriksson jatkaa todennäköisesti arkistoselvityksiä Ruotsissa, ja kenttätutkimuksia pyritään jatkamaan elokuussa 2027. Sitä ennen Museovirastolla on vireillä hylyn seurantajärjestelmä, jonka avulla voidaan havaita hylkyalueella tapahtuvia muutoksia.

Falken on harvinainen ikkuna 1600-luvun sotalaivastoon, laivanrakennukseen ja Itämeren merelliseen menneisyyteen. Samalla se muistuttaa, miten hauras vedenalainen kulttuuriperintö on: kerran vahingoittunutta hylkyä ei voida palauttaa ennalleen.