Vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelu

Muinaismuistolaki suojaa vedenalaisia muinaisjäännöksiä samalla tavalla kuin maalla olevia muinaisjäännöksiä. Veden alla olevia ihmisen tekemiä rakennelmia, esimerkiksi väyläesteitä sekä siltojen ja laitureiden jäännöksiä, suojellaan muistoina maamme aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta. Tällaiset kohteet ovat iästä riippumatta automaattisesti rauhoitettuja, eikä niihin saa puuttua ilman Museoviraston lupaa.

Vanhat laivahylyt on rauhoitettu iän perusteella. Sellainen hylky tai hylyn osa, jonka uppoamisesta voidaan olettaa olevan yli sata vuotta, rinnastetaan kiinteään muinaisjäännökseen. Tällaisesta hylkylöydöstä on ilmoitettava viipymättä Museovirastolle. Jos on ilmeistä, että omistaja on hylännyt tällaisen hylyn tai hylyn osan, se kuuluu valtiolle. Hylystä löytyneet tai hylystä peräisin olevat esineet kuuluvat myös valtiolle.

Ranta- ja vesialueilta löytyy myös sellaisia kulttuuriperintökohteita, jotka eivät ole muinaismuistolain 2 §:ssä tarkoitettuja kohteita ja joita ei voida suojella muinaismuistolailla. Tällaisten kulttuuriperintökohteiden (esim. uittolaitteiden jäännökset ja alle sata vuotta sitten uponneet hylyt) turvaaminen voi olla myös perusteltua niiden historiallisen merkityksen ja kulttuuriperintöarvojen vuoksi. Näitä kohteita voidaan suojella esimerkiksi kaavamääräyksillä.

Suojeluviranomaiset

Museovirasto vastaa lain perusteella vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelusta. Virasto tekee yhteistyötä mm. Rajavartiolaitoksen, Suomen ympäristökeskuksen, Puolustusvoimien, Metsähallituksen ja Liikenneviraston kanssa. Tietojen ja kokemusten vaihtaminen ulkomaisten kulttuuriperintöviranomaisten kanssa on suojelun kannalta myös tärkeää.

Merialueella hylkykohteita valvoo Rajavartiolaitos. Museovirasto on tiiviisti yhteydessä Rajavartiolaitokseen, jolle ilmoitetaan myönnetyistä tutkimusluvista ja Museoviraston omista kenttätöistä.

Suojelun keinot

Tärkeimpiä suojelun keinoja ovat harrastajasukeltajien valistaminen ja yhteistyö heidän kanssaan. Museovirasto tekee yhteistyötä lukuisten sukeltajien kanssa kohteiden sijaintien tarkistamisessa, dokumentoinnissa ja tietojen vaihdossa.

Kuudelle merkittävälle rauhoitetulle hylkykohteelle on määrätty muinaismuistolain perusteella suoja-alue. Suoja-alueiden avulla halutaan pitkällä tähtäimellä turvata eri ikäisten ja eri tyyppisten kohteiden ja niiden sisältämän tiedon säilyminen tuleville sukupolville ja tulevaa tutkimusta varten.

Vedenalaista kulttuuriperintöä pyritään suojelemaan myös kansainvälisten sopimusten, ohjeistuksien ja julistusten avulla.