Meren arkeologiaa -seminaari juhlisti yhteistyötä
Merikeskus Vellamossa Kotkassa pidettiin 30.9.2023 Meren arkeologiaa – seikkailuista tieteeksi -kirjan julkistusseminaari.
Vapaaehtoisten sukeltajien panos suomalaisen meriarkeologian kehityksessä nousi seminaariohjelmassa vahvasti esiin, ja lämminhenkisessä tilaisuudessa korostui Museoviraston ja harrastajien yhteistyön korvaamaton merkitys.
Seminaarin avasi museopalvelujohtaja Tiina Mertanen Suomen kansallismuseosta. Sen jälkeen Museoviraston Kulttuuriympäristöpalvelut-osaston johtaja Ulla Salmela luki tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multalan tervehdyksen, jossa ministeri kiitti Museoviraston, muiden ammattilaisten ja harrastajien työtä meriarkeologian kehittämiseksi.
Erikoistutkija Päivi Pihlanjärvi Museovirastolta kertoi Meren arkeologiaa -juhlakirjan synnystä. Julkaisun rahoittaneen Parman säätiön tervehdyksen esitti Antero Parma, itsekin meriarkeologiseen toimintaan varhaisvaiheista saakka osallistunut sukeltaja. Tutkija Aaro Sahari Helsingin yliopistolta piti valaisevan esitelmän suomalaisen meriarkeologisen toiminnan alkuvaiheista, ja Suomen meriarkeologisen seuran varapuheenjohtajan, Vesa Saarisen puheenvuorossa syvennyttiin harrastajan näkökulmaan.
Helsingin yliopistossa pitkään merihistorian opetusta järjestänyt, nykyisin Pidä saaristo siistinä -järjestössä työskentelevä Anne Ala-Pöllänen fasilitoi paneelikeskustelun, johon osallistui kolme pitkän linjan vapaaehtoissukeltajaa, Antti Saarnio, Kalle Salonen ja Kaj Enholm, sekä meriarkeologi Minna Koivikko Museovirastosta. Miltei kuusi vuosikymmentä meriarkeologista tutkimustyötä kattanut keskustelu piirsi elävän kuvan menetelmien kehittymisestä, mieleenpainuvimmista sukellusmuistoista sekä yhteistyön iloista ja murheista pinnalla ja pinnan alla. Vahvin punainen lanka oli kuitenkin kaikkien panelistien jakama rakkaus lajiin ja kunnioitus vedenalaista kulttuuriperintöämme kohtaan.
Ankkurimerkkejä ansioituneille
Eräs tilaisuuden kohokohdista oli meriarkeologiseen työhön osallistuneiden harrastajasukeltajien palkitseminen. Palkitsemisperinne juontaa juurensa vuoteen 1974, jolloin Museovirasto myönsi ankkurimerkkejä sukeltajille ensimmäisen kerran tunnustuksena arvokkaasta vapaaehtoistyöstä. Sittemmin tunnustuspalkintoja on jaettu erinäisissä tilaisuuksissa kymmenisen kertaa, viimeksi laajemmin Suomen merimuseon Kadonneet laivat -näyttelyn avajaisten yhteydessä Helsingin Kaapelitehtaalla vuonna 2000. Tällä erää palkittuja oli 49, mutta jokainen jaettu ankkurimerkki on samalla huomionosoitus myös saajansa edustamalle sukeltajaryhmälle tai seuralle.
Palkittavat vapaaehtoiset tiimeineen ovat antaneet osaamistaan, intoaan, aikaansa ja myös taloudellista resurssiaan vedenalaisen kulttuuriperinnön hyväksi. He ovat muun muassa paikantaneet vedenalaiskohteita ja tehneet niistä ilmoituksia Museovirastolle, tuottaneet perustietoa vedenalaisesta kulttuuriperinnöstä ottamalla kuvia ja videoita sekä tuottamalla fotogrammetrisia malleja, joiden avulla on tehty näkyväksi Suomen vedenalaista kulttuuriperintöä. Jakamalla kuva-aineistoaan julkaisuihin, verkkoon, medialle ja muulle yleisölle vapaaehtoiset ovat kasvattaneet tietoisuutta vedenalaisesta kulttuuriperinnöstä ja auttaneet viranomaistoiminnassa.
Vanhojen hylkytietojen sijaintien paikkansapitävyyttä on tarkistettu viistokaikuluotaamalla ja haaksirikkoutuneiden laivojen nimiä ja vaiheita on selvitetty arkistolähteistä. Vapaaehtoiset ovat perustaneet hylkypuistoja tarjoamaan muille sukeltajille kiinnostavia sukelluskokemuksia ja tietoa ja edistämään hylkysuojelua. Arvokasta on ollut myös hylkysukellusseminaarien ja meriarkeologisten kurssien järjestäminen.
Ilman vapaaehtoistyötä Suomen merimuseon hallinnoima kansallinen meriarkeologinen kokoelmamme ei olisi nykyisenkaltaisena, ainutlaatuisena kokonaisuutena olemassa.
Seminaarissa oli paikalla 36 sukeltajaa ottamassa henkilökohtaisesti vastaan Museoviraston pääjohtajan allekirjoittaman kunniakirjan ja ankkurinmuotoisen rintamerkin. Palkitsemisen lopuksi kukitettiin neljä paikalla ollutta sukeltajaa, jotka on aiemmin palkittu vanhan perinteen mukaisella arvokkaimmalla kullanvärisellä ankkurimerkillä. Palkituille luovutettiin myös Meren arkeologiaa -kirja.
Yllätysnumerona Suomen meriarkeologinen seura palkitsi museovirastolaisia ja Meren arkeologiaa -kirjan tekoon osallistuneita.
Seminaarin lopuksi mikrofoni kiersi salissa, ja halukkaat saivat jakaa sukellusmuistonsa seminaarin osanottajille. Viimeisenä virallisena ohjelmanumerona kohotettiin malja suomalaisen meriarkeologian historialle ja tulevaisuudelle. Seminaarin jatkoja vietettiin vapaamuotoisen seurustelun ja illallisen merkeissä Kotkan Klubilla.
Tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multalan tervehdys
Hyvät meriarkeologian ystävät,
minulla on ilo lähettää seminaariinne opetus- ja kulttuuriministeriön tervehdys.
Meriarkeologian vaiheiden tallentaminen uuteen julkaisuun on kulttuuriteko, ja uusi julkaisu on arvokas tietolähde kaikille meren kulttuuriperinnöstä, sen suojelusta ja tutkimisesta kiinnostuneille ammattilaisille ja harrastajille.
Meri yhdistää meitä. Kautta vuosisatojen ihmiset, kulttuuriset vaikutteet ja tavarat ovat matkanneet merten yli. Meriarkeologinen tutkimus onkin siten viime kädessä ihmisten ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen tutkimusta. Merellä myös ihmisen ja luonnon yhteys on vahva, kun ihminen on luonnonvoimien armoilla. Meri kätkee tämän vuorovaikutuksen jäljet syvyyksiinsä. Merellinen ja vedenalainen kulttuurimaisema kertovat tarinaa tästä vuorovaikutuksesta.
Tänä päivänä meillä on myös erityinen huoli merten ja koko maailman tulevaisuudesta. Merten saastuminen ja ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät myös Itämerellä. Merten suojelu ja ilmastomuutoksen hillitseminen ovat välttämättömiä myös kulttuuriperinnön suojelemiseksi. Itämeri on hylkyjen aarreaitta paitsi merenkulun vaativuuden myös erityisten luonnonolosuhteidensa johdosta. Ilmastomuutoksen vaikutukset ja merten lämpeneminen kuitenkin uhkaavat olosuhteiden tasapainoa.
Meriarkeologia yhdistää niin ammattilaisia kuin harrastajia, se on luonteeltaan monitieteistä ja kansainvälistä. Museovirasto viranomaisena on sitkeästi ja kunnianhimoisesti kehittänyt suomalaista meriarkeologiaa yhteistyössä muiden ammattilaisten, tutkijoiden ja harrastajien kanssa. Tieto merellisestä kulttuuriperinnöstämme on karttunut tämän yhteistyön tuloksena ja kiitos siitä kuuluu kaikille tähän yhteistyöhön osallistuneille.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on osaltaan pyrkinyt kehittämään edellytyksiä tutkia ja esitellä merellistä kulttuuriperintöämme. Tärkeimpiä näistä hankkeista ovat olleet Vrouw Maria -hylyn tutkimusten tukeminen ja tietysti Merikeskus Vellamon syntyminen hyvässä yhteistyössä Kotkan kaupungin kanssa. Vierailimme Merikeskus Vellamossa perheen kanssa kesällä ja se on erinomaisen onnistunut kokonaisuus merellisen kulttuuriimme tutustumiseen kaiken ikäisille. Aivan lähiaikoina valmistuu työryhmän esitys muinaismuistolain uudistamisesta ja myös mahdollisuuksia Unescon vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelua koskevan sopimuksen ratifioinnin käynnistämiseksi tutkitaan.
Toivotan teille erinomaista juhlaseminaaria sekä onnea ja menestystä yhteisen merellisen kulttuuriperintömme vaalimisessa
Helsingissä syyskuussa 2023
Sari Multala
Tiede- ja kulttuuriministeri