St. Nikolai
Hylky sijaitsee Kotkansaaresta etelään Kuutsalon ja Mussalon välillä Kotkaan johtavan pääväylän lähellä. Hylyllä on muinaismuistolain perusteella 1976 määrätty suoja-alue. Suoja-alueella sukeltamiseen tarvitaan Museoviraston lupa.
Purjealuksen hylky, jota pidetään Venäjän saaristolaivaston soutufregatti St. Nikolaina. Kolmimastoinen 38 tykin fregatti edusti uutta alustyyppiä. Aluksen pituus oli noin 40 metriä ja leveys 9,75 metriä. Aluksen kaaritus on tammea ja kylkilankutus lehtikuusta.
Hylyn keulamasto on paikallaan katkenneena, keskimasto on poikittain kannella, perämastosta on jäljellä alaosa. Alus on ollut varustettu keulakuvalla. Keula on ollut kaksikerroksinen ja tykit ovat sijainneet ylimmässä kerroksessa. Hylystä purettuja tai sortuneita osia on perän ympärillä ja keulan vasemmalla puolella. Hylyn oikean kyljen ulkopuolella eli hylyn pohjoispuolella on irto-osia yli 500 neliömetrin alueella.
Hylky löytyi 1948, kun Merenkulkulaitos teki väylänparannusta varten luotausta Kotkan edustalla. Kotkan kaupunki lähetti kypäräsukeltajan tarkastamaan luotaushavaintoa. Sukeltaja näki 17 metrin syvyydessä lepäävän suuren kokonaisen sotalaivan tykkeineen.
Hylyn tiedettiin liittyvän Ruotsinsalmen meritaistelun tapahtumiin. Kotkan edustalla käytiin Ruotsin ja Venäjän välisen Kustaa III:n sodan yhteydessä meritaistelut vuosina 1789 ja 1790. Näistä jälkimmäinen oli Ruotsin merisotahistorian suurimpia voittoja. Venäläiset menettivät tuhansia miehiä ja yli 60 laivaa uponneina ja sotasaaliiksi otettuina. Ruotsin tappiot jäivät pienemmiksi.
Yksi taistelun keskeinen tapahtuma oli St. Nikolain uppoaminen miehineen. Löytynyt hylky sijaitsi alueella, jossa meritaistelu oli ollut kiivaimmillaan ja jossa venäläisten suurimmat alukset muodostivat taistelulinjan keskustan. Hylky on myös hautapaikka.
Hylky haluttiin saada pikaisesti kokonaisena nähtäville. Sitä yritettiin nostaa 1953 yrityksessä onnistumatta. Hylystä nostettiin keulakuva, peräsin, kaksi mastoa, vinssilaite sekä paljon erilaista pienempää esineistöä. Vanhoja hylkyjä suojaava muinaismuistolaki ei ollut vielä voimassa eikä meriarkeologisen tutkimuksen menetelmiä ja systemaattista dokumentointia tunnettu.
Hylyn järjestelmällinen mittaaminen ja piirtäminen aloitettiin 1960-luvun alussa. Toiminta liittyi Suomen meriarkeologisen tutkimuksen aktiiviseen kehitysvaiheeseen, jossa hylyistä kiinnostuneet sukeltajat tekivät yhteistyötä museoväen kanssa. Hylkyä tutkittiin myös 1970- ja 1980-luvuilla. Hylystä on tutkimusten yhteydessä eri vuosina nostettu runsaasti esineitä, muun muassa matkaikoneita, kuparisia kopeekkoja 1770-1780-luvuilta, kahvikuppeja, hiottuja viinilaseja ja muita astioita, viinipulloja, nahkaisia jalkineita, kengänsolkia, nappeja, tiimalaseja, navigointivälineitä ja muita työvälineitä. Hylyn tutkimuksissa nostettua esineistöä kuuluu Museoviraston Suomen merimuseon ja Kymenlaakson museon kokoelmiin.