Suomenlinnan hylkykaivaus 2024

ㅤ

Kaivaus on arkeologisen kohteen tai sen osan järjestelmällinen, arkeologisin menetelmin tehtävä kajoava tutkimus, jossa tutkittava kohde poistetaan tai puretaan kokonaan tai osaksi. Kaivauksen keskeisiin töihin kuuluvat kulttuurikerrosten ja rakenteiden esiin ottaminen, havainnointi ja dokumentointi, näytteidenotto sekä löytöjen talteenotto. Kenttätyövaiheen jälkeen seuraa jälkityövaihe, jolloin kaivauksessa kertynyt aineisto järjestetään, analysoidaan ja tulkitaan. Kaivaustapahtumat, havainnot ja arkeologisen aineiston perusteella tehdyt tulkinnat ja johtopäätökset esitetään kaivauksen raportissa.

(Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuohjeet 2020:23)

ㅤ

ㅤ

ㅤ

Tutkimushistoria

ㅤ

Hylkykohde löydettiin Suomenlinnan vesialueen inventoinnin yhteydessä 2010 merivartioston sukeltajalta saadun vihjeen perusteella. Tuolloin hylky dokumentoitiin pääasiassa kuvaamalla. Talvella 2011 hylystä otettiin näytteitä alustavan dendrokronologisen ajoituksen saamiseksi osana Minna Koivikon Suomenlinnan hylkyihin liittyvää väitöskirjatutkimusta.

Näytteenotossa avustanut vapaaehtoissukeltajien tiimi myös dokumentoi prosessia ottamalla kuvia ja videoita. Puunäytteet otettiin laitalankuista, kaarista ja palkeista. Osa sahauksesta tehtiin pinnalla ja jäljelle jääneet kappaleet palautettiin hylkyalueelle. Valokuvien ja videoiden lisäksi hylky dokumentoitiin skannaavalla kaikuluotainlaitteella ensimmäisenä hylkykohteena Suomessa.

Koivikon väitöskirjatutkimusta tukenut Suomen Kulttuurirahasto rahoitti tuolloin puunäytteiden analysoinnin. Näytteet analysoi Itä-Suomen yliopiston vanhempi asiantuntija Pentti Zetterberg. Alustavat ajoitustulokset viittaavat siihen, että puu on peräisin Itämeren pohjoisrannikolta, ja viimeinen kasvurenkaat ovat vuodelta 1780.

Museovirasto suoritti vuonna 2019 alueen viistokaikuluotauksen, jolloin hylyn eteläpuolelta havaittiin mahdollisesti hylkyyn liittyvää puutavaraa 13 x 18 metrin laajuiselta alueelta. Talvella 2021 hylky kuvattiin systemaattisesti ja kohteesta tehtiin fotogrammetrinen malli.

Vuosina 2022–2024 kohde on toiminut ympäristönmuutoksen testikenttänä, erityisesti pohjasedimentin lämpötilan osalta. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, kuinka puuhylky vaikuttaa ympäristöönsä. On yleisesti hyväksytty, että veden lämpötilat nousevat ilmastonmuutoksen seurauksena, siksi on tärkeää selvittää puuhylyn rooli tässä prosessissa.

ㅤ

ㅤ

Ajankohta ja sijainti

ㅤ

Kaivauspäivät 12.-23.8.2024

Kartta: Suokki-kartta-p.jpg (800×762) (stadissa.fi)

ㅤ

ㅤ

Yleisö- ja mediapäivä

ㅤ

Keskiviikko 21. elokuuta 2024

Median edustajat klo 10-12 (ilmoittautuminen Lotta-Liina.salonen@museovirasto.fi)

Avoin yleisötapahtuma klo 14-18 (ei etukäteisilmoittautumista)

Sukellusmahdollisuus P1 tason sukeltajille klo 14-18 (ilmoittautuminen Lotta-Liina.salonen@museovirasto.fi)

Kaivausten tiedottamiseen käytetään Instagram-tiliä @Sunkenheritage_fin

ㅤ

ㅤ

Alustava tulkinta

ㅤ

Hylky on alustavasti ajoitettu dendrokronologisesti vuoteen 1780 ja puun alkuperäksi on tunnistettu Itämeren pohjoisrannikko. Tämä viittaa mahdolliseen yhteyteen Ruotsin laivaston ja Kustaa III sodan (1788–1790) kanssa, vaikka tulkinta onkin vielä vahvistamatta.

Alustava tulkinta hylyn uppoamisesta viittaa siihen, että se olisi upotettu tarkoituksella. Tähän viittaavat hylyn rungon sisältä löytyvät suurikokoiset kivet. On syytä epäillä, että kivet eivät olisi painolastina vaan, niitä olisi käytetty laivan upottamiseen. Tätä tulkintaa tukevat myös hylyn sijainti ja suuntautuminen. Hylky sijaitsee suojaisella alueella ja on suuntautunut kohti saarta, mikä viittaisi harkittuun sijoittamiseen. On mahdollista, että laiva on upotettu osana kesken jäänyttä rakennusprojektia. Tällöin upotettu laiva olisi voinut toimia aallonmurtajana ja luonut rannan ja karikon välille suojaisen alueen. Toinen mahdollinen tarkoitus laivan upottamiselle on voinut liittyä Susisaaren siltasuunnitelmiin.

Seuraavat tutkimukset keskittyivät selvittämään, milloin laiva kierrätettiin vedenalaiseksi rakenteeksi. Jos Saaristolaivasto oli mukana sen kierrättämisessä, takilahuutokauppojen asiakirjat voisivat antaa arvokasta tietoa. Ajoitustulosten myötä arkistohakuja rajattiin 1780-luvun jälkeiseen aikaan, keskittyen Helsingin huutokauppakamarin aineistoihin. Helsingin yliopiston merihistorian opiskelijat suorittivat nämä haut merihistorioitsija Mikko Huhtamiehen johdolla. Valitettavasti hylystä ei löytynyt kyseisestä arkistosta lisätietoa.

Toinen johtolanka löytyi kartasta, jossa oli merkitty alus nimeltä Victoria lähelle hylyn sijaintia Iso Mustasaaren etelärannalle, nykyisen viranomaislaiturin kohdalle. Apulaisprofessori Marcus Hjulhammar löysi vuoden 1795 sanomalehti-ilmoituksen proomun nimeltä Victoria huutokaupasta. Tämä proomu oli rakennettu Porissa (Björneborg), joka sijaitsee dendrokronologisten tulosten osoittamalla alueella. Ehkä laivaa ei onnistuttu myymään, ja se upotettiin. Jos Länsi-Mustan hylky olisi Victoria, se olisi ollut alle 15-vuotias myyntihetkellä, mikä on melko nuori proomulle, jotka tunnetaan pitkäikäisyydestään. Lisäksi Victoriaksi nimettyä laivaa ei löydy Saaristolaivaston alusten luettelosta.

Toinen mahdollinen vihje hylyn historiasta löytyy raporteista, jotka viittaavat siihen, että Ruotsin laivasto, joka antautui vuonna 1808, oli sijoitettu Satamalahteen venäläisellä kaudella. Tämä tieto on kuitenkin vahvistamaton ja peräisin yhdestä lähteestä (Aaltonen 1968). Jos tieto pitää paikkansa, hylky voisi olla yksi niistä 110 aluksesta, jotka luovutettiin venäläisille. Kokonsa puolesta se voisi olla Turunmaa luokan fregatti.

ㅤ

ㅤ

Tutkimuskohteen kuvailu

ㅤ

"Hilma" eli virallisesti Länsi-Mustasaaren hylky 2 (ID 2694) sijaitsee Länsi-Mustan saaren itäpuolella, ja sen pituus on noin 33 metriä ja leveys kahdeksan metriä. Se sijaitsee vastapäätä Susisaaren saarta ja kuivatelakan sisäänkäyntiä, maksimisyvyyden ollessa kuusi metriä.

Tutkimusalue on kohtuullisen suojaisessa lahdessa, hylky sijoittuu matalan kallioluodon ja Länsi-Mustan saaren väliin. Hylky on helposti saavutettavissa maalta käsin. Etelässä kapea aukko merelle mahdollistaa avomeren aaltojen pääsyn lahteen. Historiallisesti tätä aluetta kutsuttiin nimellä Satamalahti.

Hylky on tyypillinen Suomenlinnaan sijoittuva puulaivan hylky, josta on säilynyt vain pohjaosa eli kyseessä on nk. luurankohylky, jonka nimeä ei vielä tiedetä. Pohjaosan päällä on irtonaisia rakenneosia. Hylky on sijaintinsa vuoksi ollut koko ajan vahvan ihmistoiminnan vaikutuksen piirissä. Käynnissä olevan tutkimusprojektin puitteissa tavoitteena on kehittää menetelmiä tarkempien tulkintojen luomiseksi useista linnoituksen ympärillä olevista puuhylyistä.

ㅤ

ㅤ

Tutkimusryhmä

ㅤ

Työryhmää vetää meriarkeologi Minna Koivikko, Veteen vajonneet hankkeen projektipäällikkö.

Ryhmä koostuu Museoviraston meriarkeologitiimistä: Riikka Alvik, Sami Brchisky, Jesse Jokinen ja Kalle Virtanen.

Kaivauksissa mukana on myös muita asiantuntijoita Veteen vajonneet hankkeesta eli Kari Hyttinen (fotogrammetria), Mikael Holmström (laivanrakennus), Hannu Matikka (Saaristolaivasto), Kalle Salonen (vedenalaiskaivaus), Kati Laasonen (sukellusturvallisuus), Ari Ruuskanen (meribiologia) ja Tuomas Aakala (dendrokronologia) sekä Liisa Näsänen/Elisa Ahverdov Suomen kansallismuseon konservoinnista.

Tämän lisäksi kaivauksille on palkattu Svenska Kulturfondetin tuella Karri Hirvonen, Saara Mohammadi, Emma Barrow, Sabina Kraaz ja Veli Leino.

Helsingin yliopiston korkeakouluharjoittelijat Lotta-Liina Salonen ja Janne Huovinen ovat myös osa tutkimusryhmää.

ㅤ

ㅤ